Isänsä maata

Hän on kuin kielletty hedelmä…

Niin Grant Ashton näkee kauniin yksinhuoltajaäidin, jonka hänen vain pitäisi unohtaa. Sillä Anna Sheridan ansaitsee täydellisen elämän. Elämän, jonka Grant perheensä historian takia ei koskaan voi hänelle antaa. Julman miehen vanhimpana poikana hän on tuomittu jäämään yksin – vai onko sittenkään?

Annalle ei koskaan ollut uhraus huolehtia edesmenneen siskonsa pojasta. Todellisen nautinnon kieltäminen itseltään olikin toinen tarina. Hän ei ole koskaan tuntenut mitään niin voimakasta kuin halua tulla halutuksi Grantin taholta – eikä hän aio päästää häntä menemään. Vaikka se tarkoittaisi onnen uhraamista perinnön vuoksi, jota hän ei koskaan valinnut itse.